Kaupallinen yhteistyö: Stala
Montakohan kertaa päivässä pyyhin roiskeet tiskialtaan ympäriltä? En ole ikinä laskenut, mutta monta.
Tiskiallas on keittiömme ylivoimaisesti käytetyin työpiste, vaikka melkein kaikki astiat pestään koneessa. Altaassa huuhdellaan hedelmiä ja vihanneksia, valutetaan tyhjiä maitopurkkeja ja salaatinlehtiä, kuoritaan juureksia. Siinä liotetaan likaisimpia astioita ja pestään suuret kattilat, paistinpannut, uunipellit ja kädet.
Keittiöallas on mielestäni keittiön tärkeimpiä kalusteita, ellei tärkein. Siksi uhrasin sen valinnalle aika paljon ajatuksia ennen keittiöremppaa. Nyt, kun rempasta on kulunut vuosi, olen tyytyväinen siihen, että valitsimme ison komposiittialtaan. Se on helppohoitoinen, hygieeninen ja käytännöllinen. Kvartsikomposiitista tehty allas kestää hyvin kulutusta ja kuumuutta, ja onhan musta allas myös tyylikäs.
Mustassa altaassa on se hyvä puoli, että lika näkyy siinä huonosti. Valkoiset maitoroiskeet toki paljastuvat, mutta muuten lika ei juuri näy. Todellisuudessa kuitenkin esimerkiksi tee tarttuu altaan pintaan, kuten myös mukeihin ja pöytäliinaan. Juon teetä pitkin päivää, joten teemukeja ja -siivilöitä tulee huuhdeltua tiuhaan.
Pesen altaan päivittäin nestemäisellä astianpesuaineella, huuhtelen ja kuivaan altaan, ettei siihen jäisi läikkiä. Ajoittain puhdistan altaan perusteellisemmin, jotta saan teevärjäytymät ja muun pinttyneen lian pois. Siihen hommaan ihan parhaaksi välineeksi on osoittautunut Stalan kuuden euron puhdistussieni.
Tämä ihmesieni poistaa pinttyneen lian altaasta tehokkaammin kuin mikään muu käyttämäni puhdistusväline. Ei tarvitse muuta kuin kostuttaa sieni puhtaalla vedellä ja se on käyttövalmis. Hankausjauheita, hioma-aineita sisältäviä pesuaineita tai teräsvillaa ei kannata käyttää, koska ne voivat naarmuttaa allasta.
Kysyin Stalasta, mistä materiaalista ihmesieni on tehty ja mihin sen pesuteho perustuu. Kuulin, että sienet valmistetaan melamiinihartsista, jota käytetään muun muassa äänieristyksessä. Sieni tuntuu pehmeältä, mutta todellisuudessa melamiinihartsinen rakenne on erittäin kova.
Sieni toimii kuin hienonhieno hiomapaperi eli sen teho perustuu hankaukseen. Siksi sitä ei ehkä kannata käyttää altaan päivittäiseen puhdistukseen, vaikka komposiittiallas kovaa tekoa onkin.
Ihmesieni sopii mainiosti myös ruostumattomasta teräksestä tehdyn altaan puhdistamiseen. Silloin sientä on suositeltavaa liikutella hiontasuunnan mukaisesti, eikä sitä kannata painaa liikaa, ettei allas kiillotu liikaa yksittäisistä paikoista. Ihmesieni kuluu käytössä pyyhekumin tavoin, mutta sen puhdistusteho säilyy viimeiseen palaan saakka.
Stalalla on muitakin näppäriä lisävarusteita, joilla keittiöaltaasta saa tehtyä entistä toimivamman. Meidän keittiössä on käytössä valutusastia, lasileikkuulauta ja saarnipuusta tehty iso leikkuulauta. Komposiittialtaan iso koko on plussaa, mutta välillä on ihan kätevää, kun allasta voi ”pienentää” ja saada samalla lisää laskutilaa altaan päälle.
Valutusastiassa on kätevää pestä, huuhtoa ja valuttaa vihannekset. Kuorin siinä myös perunoita ja muita juureksia. Silikonista tehdyt reunat pitävät astian tukevasti paikoillaan altaan päällä. Valutusastian voi huoletta nakata tiskikoneeseen, jos ei huvita pestä sitä käsin.
Yksinkertaisen tyylikäs tummanharmaa lasileikkuulauta on uusin tulokas keittiössämme. Aluksi varoin sitä, vaikka tiesin, että se on iskunkestävää karkaistua lasia. Pidän lautaa välillä altaan päällä, välillä vieressä, riippuen siitä, mihin sitä sillä hetkellä käytän, vai käytänkö mihinkään. Aika usein se toimii meillä astioiden tai keittiövälineiden laskualustana.
Lasileikkuulauta on hygieeninen, helposti puhdistettava ja astianpesukonepesun kestävä. Se kestää kuumuutta ja kosteutta, sen pinta hylkii likaa eikä se ime tuoksuja tai värejä. Sen päällä voi huoletta käsitellä vaikka punajuuria. Laudassa on kaunis kiiltävä pinta ja pienet jalat, joten sitä voi käyttää myös tarjoilualustana.
Lasisen leikkuulaudan huono puoli on se, että veitsien terät tylsyvät nopeammin. Leikkaamiseen käytänkin lähes aina puista leikkuulautaa. Puu on muutenkin lempparimateriaalini, luonnollinen, kaunis ja ajaton.
Tämä saarnista valmistettu leikkuulauta on ihanan iso ja se pysyy tukevasti minkä tahansa tiskialtaan tai keittiötason päällä, koska laudassa on pitävät silikonitassut.
Puinen leikkuulauta on siksikin ihana, että käsittelemättömällä puulla on antibakteerisia eli bakteereita tappavia ominaisuuksia. Monet pitävätkin puista leikkuulautaa hygieenisempänä kuin esimerkiksi muovista. Toisaalta, jos leikkuulaudalla käsittelee esimerkiksi raakaa lihaa, hygienian kannalta laudan materiaalilla ei ole merkitystä. Puinenkin lauta on pestävä huolellisesti käytön jälkeen.
Itse leikkelen laudalla lähinnä leipää, kasviksia ja hedelmiä, koska meillä syödään kala-kasvisruokaa. Edes lapset eivät juuri enää syö lihaa. Useimmiten riittää, että pesen leikkuulaudan juoksevalla vedellä. Toisinaan käytän mietoa pesuainetta ja huuhtelen laudan kuumalla vedellä. Tiedät varmaan, että puista lautaa ei saa laittaa tiskikoneeseen.
Ai niin, onhan meillä vielä ihana luonnonharjaksista tehty astiaharja. Pehmoinen harja pesee hellävaraisesti herkimmätkin käsinpestävät astiat. Harja istuu mukavasti käteen ja siitä saa hyvän otteen. Sen pitäisi kestää kauemmin kuin synteettisen harjan, mutta tästä minulla ei vielä ole kokemusta.
Tuotteet on saatu Stalalta blogin kautta.
Mulla on täysin erilaiset kokemukset tuon Stalan mustan altaan puhtaanapitämisestä. Siivoan työkseni. ja eräässä edustustilassa on keittiössä kyseinen allas, ja on mennyt muutamassa vuodessa törkeän näköiseksi. Tila on käytössä pää-asiassa kerran viikossa, ja jokaisen tilaisuuden jälkeen käyn sen siivoamassa. Ilmeisesti käyttäjät eivät aina huuhtele allasta kun sinne on kaadettu kahvia tms, koska muutakjaan selitystä en ole keksinyt altaan värjäytymille. Eikä lähde ihmesienellä miksikään. Onhan tuo desingnin puolesta ihan hieno, mutta ite en kyllä tuota mustaa valitsisi kotiini ikipäivänä, ja toinen ärsyttävyys on, että se roiskii ihan eri tvalalla kun perinteiset hanat jotka ovat matalammalla..
Heippa!
Kiva, kun kommentoit ja kerroit kokemuksistasi. Uskon hyvin, että altaan kuin altaan voi saada epäsiistiksi. Käyttäjästä/ käyttäjistähän se loppujen lopuksi on kiinni. Meillä oli vanhassa asunnossa teräsallas ja se oli täynnä naarmuja. En tiedä, kuka sitä oli naarmutellut ja millä, mutta eihän niitä naarmuja saanut pois millään konstilla. Toisaalta tiedän ihmisiä, joilla on valkoinen komposiittiallas ja se on ihan priimakunnossa ja supersiisti vielä vuosienkin kuluttua. Toki makujakin on erilaisia, ja hyvä niin. Yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta.
Mukavaa syksyn jatkoa!