Makuuhuoneremonttimme oli edennyt siihen vaiheeseen, että oli aika – ja todellakin korkea aika – hankkia uusi sänky ja patjat. Vanhoilla oli nukuttu melkoisen pitkä taival elämää. Vanha mäntyinen sänky ei ollut tätä päivää, eikä sopinut rempattuun makuuhuoneeseemme. Eipä silti, ei se sopinut entiseenkään.
Uusi sänky löytyi Kiteen Huonekalutehtaan mallistosta. Valkoinen, yksinkertainen, selkeälinjainen, kotimainen. Patjoiksi olimme ajatelleet pussijousitettuja joustinpatjoja, koska sellaiset olivat ennenkin toimineet meillä hyvin. Mutta toisin kävi. Luottomyyjäni, jonka kanssa olen asioinut paljon, sai vakuutettua minut älyvaahtopatjojen erinomaisuudesta.
Olin siis yksin patjaostoksilla, ja satuin olemaan harvinaisen hövelillä tuulella. Yleensä harkitsen todella tarkkaan etukäteen, mitä tai minkä tyyppistä ostan ja paljonko olen valmis maksamaan. Mies naureskeleekin usein, että saan alennuksia ja teen hyviä kauppoja kodinkoneista ja kännyköistä huonekaluihin ja autoihin pelkästään siksi, etten suostu maksamaan enempää kuin mitä olen etukäteen budjetoinut. Jos myyjä joustaa, tulee varmat kaupat. Jos ei, kaupat menevät sivu suun.
Kuulin, että älyvaahtopatjoissa on parempi ilmanvaihto, pisarakanavoitu pintavaahto myötäilee täydellisesti olkapäätä ja kehoon kohdistuva pintapaine jakautuu tasaisesti. Niin no, pitäähän patjan ja sängyn olla hyvä. Ihminen nukkuu kuitenkin kolmasosan elämästään.
Päätin satsata hyvään uneen ja ostin meille muhkeat älyvaahtopatjat, paksun älyvaahtosijauspatjan ja patjansuojuksen. Kalliiksi tuli, mutta vielä kalliimmaksi olisi tullut ilman 40 prosentin alennusta, jonka sai sinä päivänä kaikista patjoista. Mies vähän nikotteli, kun kuuli hankinnastani, mutta piti viisaasti suunsa kiinni.
Hauskuus alkoi, kun sänky ja patjat saapuivat. Kukaan ei ollut kertonut, että kun tämän, itsessään korkean sängyn päälle kasaa paksut älyvaahtopatjat, muhkean sijauspatjan, patjansuojuksen, lakanat ja peitot, kokonaisuus on kuin kermakakku. Kerroksia toisensa perään ja korkeutta niin paljon, että sänkyyn piti kiivetä sen sijaan että siihen olisi voinut istahtaa tai kellahtaa. Sänky näytti valtavalta ja tuntui täyttävän koko huoneen. Lapsesta se oli vain hauskaa, mutta minua harmitti.
Tuskailin, että olin tehnyt sittenkin huonot kaupat. Onneksi mies keksi, että hän voi sahata sängynjaloista kymmenen senttiä pois. Saha vain vinkumaan, ja sängystä tuli juuri sopivan korkuinen.
Seuraavana yönä ihmettelin, miksi vierin koko ajan sängyn reunalle. Aamulla mies ihmetteli samaa, ja tajusi sitten, että oli sahannut vain neljä jalkaa. Sängynpohjan keskellä oleva tukipalkki oli jäänyt sahaamatta eli sänky oli keskeltä korkeampi kuin laidoilta. Ongelma ratkesi taas sahaamalla.
Entäpä älyvaahtopatjat, onko niillä oikeasti hyvä nukkua? Kyllä on! Pari yötä meni uuteen tuntumaan totuttelussa, mutta sen jälkeen olen nukkunut sikeästi ja rauhallisesti. Patjan päällä tuntuu melkein siltä kuin alla ei olisi mitään. Mikään paikka ei puudu eikä asentoa tarvitse vaihdella, koska kaikissa asennoissa on hyvä olla. Ongelma on vain se, että nyt kun olen tottunut hyvään, muunlaisten patjojen päällä on vaikea nukkua levollisesti.
Hei, näin postauksen aivan vahingossa,kun katselin netissä sänkyjä.Aamulla jo kävimme Askossa katsomassa sänkyjä ja päätimme miettiä minkä sängyn ostaisimme.Sinun kirjoittama postaus sängyn ostosta oli niin hyvä että harkitsemme älyvaahto sängyn ostoa.Taidan muutenkin lukea blogiasi ,vaikutti mielenkiintoiselta. Tv.Pirjo 🙋♀️
Hei, kiva, kun eksyit blogiini. Tämä postaus tosin on ikivanha, siltä ajalta kun aloitin bloggaamisen noin kahdeksen vuotta sitten. Mutta hyvä, jos postauksesta oli jotain iloa tai hyötyä 😊 Jännä huomata, että näin vanhoja tekstejäkin vielä luetaan.
Mukavaa loppukesää!
Kiinnostava blogi pitkästä aikaan,hyviä aiheita ja kauniisti kirjoitettu.✨️
Kiitos, mukava kuulla!