Tämä joulu on erilainen. Odotan elämäni ensimmäisen kerran omaa lasta jouluksi kotiin. Mikään muu ei ole tärkeämpää, enkä odota joululta mitään muuta niin paljon kuin sitä, että saan pesästä lennähtäneen esikoiseni kotiin ja saamme koko perhe istua yhteiseen joulupöytään.
Nuori muutti viime kesänä omaan opiskeluasuntoon. Minulle otti koville, mutta vähitellen totuin siihen, että meitä on kotona yksi vähemmän. Hän on toki käynyt välillä kotona syömässä ja minäkin olen piipahtanut hänen luonaan, mutta aika pikaista se on ollut. Nyt tuntuu ihanalta saada nuori kotiin koko jouluviikonlopuksi ja vaihtaa kuulumisia kaikessa rauhassa.
Olen valmistellut joulua hissukseen, asia kerrallaan. Siivoamisesta en ole ottanut mitään paineita, vaan olen keskittynyt enemmän leipomiseen ja ruoanlaittoon. Uuni on ollut kuumana lähes päivittäin, kun olen paistellut pipareita, pikkuleipiä, taatelikakkua, joulutorttuja ja tiikerikakkua. Pari kakkua lähti lahjaksi lähisukulaisille ja pikkuleipiä pakkasin kuopuksen valmentajalle joulumuistamiseksi.
Aaton alla keittelin sekahedelmäsopan ja esivalmistelin hämäläisen imelletyn perunamuusilaatikon. Imelletyn muusilaatikon tekeminen on sen verran pitkä prosessi, että ajattelin helpottaa aaton hommia tekemällä muusilaatikon paistamista vaille valmiiksi. Pelkästään muusin imellyttämiseen menee viitisen tuntia.
Muut laatikot voin ostaa mutta muusilaatikon haluan tehdä itse, äidin ja mummon perinteisen ohjeen mukaan. Se on lasteni, ja myös miehen, suurta herkkua. Muusin tekeminen on minulle tunneasia ja rakkauden osoitus.
Jouluaattona keittelen riisipuuroa lounaalle. Illallispöytään paistan muusilaatikon ja kinkun. Itse asiassa tämän vuoden kinkkumme ei ole ”oikea” joulukinkku, vaan viljaporsaan uunivalmis jouluhalko, nahallinen ulkofilee, joka maistuu kinkulta. Ajattelin, että meille sopii tällainen pieni, helppo vaihtoehto, kun perheessämme ei ole kovin hanakoita kinkun ystäviä.
Mies ja lapset syövät kyllä kinkkua, mutta heille riittää vähempikin. Itse en syö lihaa, joten meillä on aina joulupöydässä myös kalaa. Lisäksi pöytään katetaan perinteisiä joululaatikoita, kuten porkkanalaatikkoa, sekä tietenkin rosollia, jota ilman etenkään minä en voisi joulua kuvitella. Herkkuja syödään sitten erikseen kahvipöydässä.
Nykyään osaan ottaa jouluvalmistelut paljon rennommin kuin nuorena. Kummallista kyllä, en ole potenut edes lahjastressiä. Sain omasta mielestäni hyviä lahjaideoita ja ostin vähäiset lahjat viikko sitten, lähes kaiken verkkokaupoista.
Kauppojen jouluryysiksen olen välttänyt täysin. Olen vain lunkisti odotellut, milloin posti ilmoittaa, että seuraava paketti on noudettavissa. Viimeisen paketin kävin noutamassa aatonaattona iltakahdeksalta, kun tulin lattaritunnilta kotiin. Käärin sen vielä pakettiin ja sitten on lahjakori valmis. Paketoiminen on niin kivaa, rentouttavaa ja tunnelmallista puuhaa.
Nyt on kaikki hyvin ja mieli levollinen. Luntakin on juuri sen verran, että maa on valkoinen. Tuntuu jouluiselta. Huomenna tulee lapsi kotiin.
Hyvää ja rauhaisaa joulua!
