Kaupallinen yhteistyö: BAIKS
Mikä on sellainen esine tai asia, jota ilman et pärjäisi keväällä ja kesällä? Oma vastaukseni on polkupyörä. Olen pyöräillyt lapsesta asti koko elämäni enkä voisi kuvitella kesää ilman pyöräilyä. Poljen käytännössä joka päivä: kauppaan, kuntosalille, jumppaan, puutarhamyymälään, uimarannalle, kahvilaan, metsään, pesiskentälle, mihin ikinä keksinkään kohtuullisen matkan päähän.
Pyörä on minulle arjen kulkupeli ja tapa nauttia ulkoilusta, liikunnasta ja luonnosta. Tykkään siitä, kun sora rahisee pyörien alla, iholla tuntuvat tuulenvire ja auringonlämpö ja ilmassa tuoksuu kesä – tai kevät tai syksy. Pyörän päällä ihminen on niin paljon lähempänä luontoa kuin auton ratin takana.
Tykkään pyöräilemisestä myös sen ympäristöystävällisyyden takia. Tulee hyvä mieli aina, kun polkaisen pyörän vauhtiin ja jätän auton parkkipaikalle. Tämä on minun ekotekoni, eikä sen toteuttaminen ole edes vaikeaa. Voin suojella ympäristöä vaikka joka päivä polkemalla paikasta toiseen omin voimin.
Aloin katsella itselleni uutta pyörää, kun vanha pyöräni alkoi osoittaa rapistumisen merkkejä. Se on palvellut minua uskollisesti toistakymmentä vuotta, mutta nyt polkimet naksuvat, pyörä rahisee ja rullaa nihkeästi, soittokello on pudonnut, etu- ja takaheijastimista on lähtenyt pala, satulan päällys irvistää, jotkut ruuvit ovat ruosteessa… Ärsyttävää pyöräileminen onkin lähinnä silloin, kun pyörässä on jotain vikaa, tai jos on hirveä vastatuuli ja kaatosade.
Juu, tiedän, että pyörää pitää huoltaa, ja huollettu on. Mutta tänä keväänä en sitä tehnyt, kun ajattelin, että on vaihdon aika.
Millainen pyörä sopii kaltaiselleni hyötypyöräilijälle? En tarvitse valtavaa määrää vaihteita, vieroksun ulkoisia ketjuvaihteita (kokeiltu on) ja haluan, että pyörässä on myös jalkajarrut. Pyörän käytön ja huollon pitää olla helppoa eikä pyörä saa olla superhieno ja kallis, koska jätän sen milloin mihinkin kaupan tai kuntosalin eteen – toki lukittuna, mutta silti. Olisi rasittavaa olla sydän syrjällään lakkaamatta ja pelätä, että arvokas menopeli lähtee pitkäkyntisten matkaan.
Haluan vain hypätä pyörän selkään ja lähteä ajamaan. Pyörän pitää rullata mukavasti ja olla luotettava. Vaihteita tarvitsen suunnilleen seitsemän. Haluan polkea pyörää omin voimin, joten sähköpyörä on poissuljettu, muutenkin kuin hintansa takia.
Eiköhän valintani ole varsin selkeä: kaupunkiajoon tarkoitettu peruspyörä, city-pyörä. Sellainen sopii hyvin hyötyajoon ja pidemmillekin retkille, kun vauhti ei ole pääasia.
Löysin mieluisan mallin BAIKSilta, helppokäyttöisen ja huolettoman seiskavaihteisen Helkama T7-pyörän. Tyylikkäässä musta-lilassa city-pyörässä on käsi- ja jalkajarru, luotettava ja lähes huoltovapaa Shimano Nexus 7-vaihteisto, laadukkaat hyvin rullaavat Schwalbe Citizen-renkaat ja mukavantuntuinen satula.
Vakiovarustukseen kuuluvat tavarateline, lokasuojat ja seisontatuki – kaikki tuiki tarpeellisia minulle. Vaikka kyseessä on yksinkertainen peruspyörä, se näyttää sopivan sporttiselta, ei miltään mummopyörältä.
Vielä piti valita oikea koko, sillä se on pyörässä kaiken a ja o. Helkama T7-pyörää saa runkokoossa 46, 50 ja 56 senttiä. Kävin sovittamassa ja koeajelemassa pyörää BAIKSin myymälässä, jossa asiantunteva myyjä osasi heti neuvoa oikean runkokoon. Itselleni se on tuo keskimmäinen koko.
BAIKS on minulle tuttu pyöränostopaikka, sillä ostin edellisen pyöräni heiltä – tosin firman nimi oli tuolloin Suomen Polkupyörätukku. BAIKSilla on 12 myymälää ja lisäksi verkkokauppa. Moni ostaa pyörän kuulemma verkkokaupasta, vaikka paikkakunnalla olisi myymäläkin, sillä postin kautta tilatut pyörät toimitetaan kätevästi kotiovelle asti.
Posti toi pyöräni kotiin suoraan Helkaman Hangon tehtaalta. Yksi syy siihen, että valitsin juuri Helkama-pyörän, onkin se, että Helkama on kotimainen perheyritys ja sillä on pitkä kokemus pyörienvalmistuksessa. Kaikki Helkama-pyörät suunnitellaan Suomessa ja suurin osa mallistosta myös valmistetaan edelleen kotimaassa.
Pyöräni saapui laatikossa, mutta ei valmiina, vaan esikasattuna. Ohjain, polkimet ja istuin olivat irrallaan. Pakkaustavasta riippuen myös etupyörä ja etulokasuoja saattavat olla irrallaan. Kannattaa ottaa tämä huomioon, jos tilaat pyörän verkkokaupasta.
Pyörän asentaminen ajokuntoon hoitunee melko nopeasti, jos olet kasannut pyörän tai pyöriä ja sinulla on tarvittavat työkalut. Mutta tällaiselle meikäläisen kaltaiselle ihmiselle, joka on kyllä kasannut huonekaluja, mutta ei ikinä pyörää, homma oli aika haastavaa.
En malttanut odottaa, että mies pääsisi apuihin, vaan halusin suoriutua omin neuvoin. Pyörittelin ohjaustankoa tovin ja mietin, mihin suuntaan kädensijojen ja käsijarrun tulisi sojottaa. Polkimien asentamisen luulisi olevan maailman helpoin homma, ja toisen sainkin kierrettyä hyvin paikoilleen, mutta toisen polkimen kierteet kinnasivat enkä saanut sitä millään pohjaan asti.
Eipä muuta kuin taas myymälään kysymään apua. Kun myyjä näki pyöräni, hän kysyi: Et kai ajanut tänne? Joo, ajoin… Yhden jos toisenkin mutterin säädöt olivat aika löysällä ja pyörällä oli kieltämättä tyhmänrohkeaa, ellei suorastaan vaarallista, ajaa. Tätä en tee toiste.
Myyjä kiristi polkimen paikoilleen, väänsi ruuvit ja mutterit kunnolla kiinni, teki tarvittavat säädöt ja laittoi renkaisiin riittävän ilmanpaineen. Kokeneelta ihmiseltä ei tuon kaiken tekemisessä montaa minuuttia mennyt. Tiedänpähän nyt ainakin, mihin tuon pyöräni ensihuoltoon, kun olen ajanut parisataa kilometriä. Huoltopalvelu toimii jokaisessa BAIKS-myymälässä ja niissä huolletaan kaikkia pyöriä merkistä riippumatta.
Nyt, kun olen ajellut uudella pyörälläni, voin todeta, että on tämä kyllä aika ihana! Pyörällä on miellyttävää polkea ja ajoasento on sopivan pysty makuuni. Pyörä rullaa jouhevasti ja hiljaisesti eteenpäin niin kadulla kuin soratielläkin ja pompahtaa pehmeästi reunakivien ja muiden töyssyjen yli.
Ohjaustangosta saa hyvän otteen ja ranne lähes lepää leveän kädensijan päällä. Ajaminen on nautinto vanhaan, kankeammin kulkevaan pyörääni verrattuna. Tällä pyörällä on ilo lähteä liikenteeseen, eikä se vastatuulikaan haittaa yhtä paljoa kuin ennen.
Ohjaustangosta saa hyvän otteen ja ranne lähes lepää leveän kädensijan päällä. Ajaminen on nautinto vanhaan, kankeammin kulkevaan pyörääni verrattuna. Tällä pyörällä on ilo lähteä liikenteeseen, eikä se vastatuulikaan haittaa yhtä paljoa kuin ennen.
Pyöräilykauteni alkaa yleensä maalis-huhtikuussa, kun lumet ovat sulaneet ja tiet ovat jäättömiä. Kausi kestää parhaimmillaan joulukuulle saakka, säistä riippuen. Meidän perheen lapset, nykyään teinit, sen sijaan pyöräilevät ympäri vuoden. Olen aika ylpeä siitä, että he ovat itseänikin sinnikkäämpiä ja reippaampia pyöräilijöitä.
Koetan välillä tarjota, tai tuputtaa, autokyytiä kouluun mutta siihen lapset suostuvat äärimmäisen harvoin, yleensä vain talvella yli parinkymmenen asteen pakkasessa. Pyörällä pääsee kuulemma helpommin ja on vapaampaa kulkea. Saa mennä ja tulla riippumatta bussien aikatauluista, toisten kyydeistä ja liikenneruuhkista.
Ymmärrän sen hyvin. Vapauden tunne on itsellänikin päällimmäisenä, kun nappaan pyörän ja viiletän menemään.
Pyörä on saatu Baiksilta blogin kautta.
Pyörä on saatu Baiksilta blogin kautta.
