Voihan kevät ja valo! Taas on lähtenyt idearatas pyörimään. Päässäni vain surraa ideoita ja on hirveä hinku suunnitella ja saada aikaan kaikenlaista. Yhden isohkon idean ehdin jo toteuttaakin: tämän blogin ulkoasun uudistamisen ja siirron Bloggerista WP-alustalle.
Lupauduin keväästä energisoituneena opettamaan myös esikoiseni ajamaan. Hetki piti harkita, mutta sitten ajattelin, että mikä ettei. Säästyhän siinä satasia ja saan yhteisen ”harrastuksen” teinin kanssa. Nyt kun ajo-opetuslupa, lisäjarrupoljin, lisäpeili ja valkoinen kolmio on saatu hankittua, olemme päässeet muutaman tunnin jo ajelemaankin. Jännää on. Muistui elävästi mieleeni, kuinka vaikeaa kaiken säädön hallitseminen autossa ja liikenteessä oli ajouran alussa. Pitää vain olla kärsivällinen, hitaasti hyvä tulee.
Lähestyvä kevät on saanut myös unelmat virkoamaan. Mies haaveilee hulluna vanhan veneen vaihtamisesta uuteen ja oma haaveeni alakerran pikkuvessan remontista on voimistunut. Tunnen itseni ja tiedän, että olen mennyt kriittisen rajan yli. Aloin nimittäin haarukoida sopivia sähkö- ja putkiasentajia ja lähetellä tarjouspyyntöjä, ihan vain mielenkiinnosta, mukamas.
Olen myös katsellut allaskaappeja, altaita, hanoja, peilikaappeja ja peilejä. Tarjontaa on valtavasti ja valinnasta tulee vaikea. Onneksi käytettävissä oleva raha rajoittaa ja asettaa jonkinlaiset raamit. Suunnittelen, että voisimme asentaa nykyisen peilikaapin tilalle led-valopeilin. Se voisi tuoda pieneen tilaan vähän lisää avaruutta. Seinä- ja lattiakaakelit ajattelin maalata.
Useinhan unelma on ensin pieni itu, joka alkaa vähitellen elää omaa elämäänsä ja kasvaa. Sama toive palaa ajatuksiin päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Asia hautuu ja kypsyy ja lopulta alkaa tuntua siltä, että nyt on se hetki, kun toteutan tämän.
Juuri näin ovat saaneet alkunsa aiempina vuosina esimerkiksi meidän keittiöremppa ja liukuovikaapin asennus makuuhuoneeseen. Pitkään muhittelemani ajatus on ollut keväällä valmis nostettavaksi päivänvaloon.
Itselläni haudutteluvaihe kestää usein kauan, vuosiakin. Mutta silloin olen jo puolivälissä matkalla kohti sitä, mitä tavoittelen – toteutus on sitten se toinen, työläs puoli. Pitää harjoitella, opetella uutta, säästää, nähdä vaivaa ja tehdä fyysistä työtä, luopua ehkä jostakin muusta, milloin mitäkin tavoitteesta riippuen.
Vessarempastakin olen haaveillut vuosia. Vessa on alakerran ainoa huone tai tila, jota emme ole rempanneet mitenkään. Se on ihan perussiisti mutta alkuperäisessä, noin 20 vuotta sitten valmistuneessa kuosissaan: ruskeat kaakelit seinissä, mäntypaneeli katossa, outo persikan väri lattiakaakeleissa, vanha peilikaappi, kolhiintunut allas, jonka alla ei ole allaskaappia, vaan ruma, syöpyneen näköinen vesilukko ja poistoputki… Vessa on häiritsevästi aivan eri paria muun alakerran kanssa.
Järjen ääni on koettanut tulla väliin ja toppuutella, ettei ole rahaa mihinkään isompaan remppaan. Ei olekaan, mutta unelman voi toteuttaa edullisemminkin maalaamalla kaakelit ja vaihtamalla allaskalusteet ja peilikaapin. Aloitin siitä, että maalasin mäntykaton paneelikattomaalilla valkoiseksi.
Vessasta tuli valoisamman ja raikkaamman näköinen. Mutta ei tarpeeksi, joten vielä pitää tehdä uudistuksia. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, remppapostaus on tulossa vielä ennen kesää.
