Kevätmatka kauniiseen Kroatiaan

Lupasin toissa viikolla kertoa tarkemmin Kroatian reissustamme, jonka teimme nuorten kanssa kolmistaan. Mies ei päässyt tällä kerralla matkalle mukaan. Se oli harmi, mutta toisaalta nautin täysillä, kun sain viettää leppoisia lomapäiviä rauhassa lasten kanssa. Yhteinen aika heidän kanssaan on harvinaista herkkua, koska molemmat ovat meneviä ja aikuistuvat ja itsenäistyvät kovaa vauhtia.

Lähdimme kuuden yön ja seitsemän päivän pituiselle matkalle pääsiäisen alla huhtikuussa, ennen kesän kuumaa sesonkia.

Matkakohde oli helppo valita. Kroatia on yksi suosikkimaistani mutta lapset eivät olleet koskaan käyneet siellä. He innostuivat ehdotuksestani heti. Kroatiassa vetoavat kristallinkirkas Adrianmeri, kaunis luonto, miellyttävä ilmasto ja kolmen tunnin suora lento Dubrovnikiin. Myös Splitiin lennähtää yhtä nopeasti.

Päädyimme Mliniin, joka sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä upeasta Dubrovnikista. Oli varsin nostalgista matkustaa juuri Mliniin, koska teimme miehen kanssa aikoinamme ensimmäisen yhteisen ulkomaanmatkamme juuri tänne. Ihastuin paikkaan jo silloin.

Millainen sää?

Sää kiinnostaa aina, joten aloitetaan siitä. Emme odottaneet tältä reissulta hikisiä helteitä, vaan keväistä valoa ja lämpöä. Sitä myös saimme.

Kesäkausi käynnistyy Dubrovnikin seutuvilla pikkuhiljaa huhtikuun aikana, mutta rannat eivät vielä ole täydessä toiminnassa. Lämpötila kohoaa päivisin keskimäärin 17 asteen tuntumaan. Yöllä lämpötila painui alle kymmenen asteen.

Meille osui muutama erittäin lämmin, omasta mielestäni suorastaan kuuma päivä, jolloin aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpöä oli auringossa reilusti yli 20 astetta. Yhtenä päivänä oli pilvistä, mutta sateetonta. Kerran sataa tirautti yöllä jonkin verran, päivisin ei kertaakaan.

Parina päivänä tuuli puuskittain aika reippaasti ja saimme vetää aika ajoin takit päällemme. Kevätsää taitaa täälläkin olla vaihtelevaa. Eteläisessä Dalmatiassa Adrianmeren rannikolla on kuulemma usein ukkosmyrskyjä kesäisin. Talvisin siellä puhaltaa ajoittain kylmä bora-tuuli. Lyhyen ukkosmyrskyn olisin mielelläni nähnyt, mutta sellaista emme kokeneet.

Merivesi oli noin 15-asteista. Harva uskalsi mennä mereen uimaan, lähinnä näin vedessä vain joitakin lapsia. Mutta me kävimme uimassa kaikkina aurinkoisina päivinä esikoisen kanssa. Kuopus tyytyi yhteen kertaan. Vesi oli kieltämättä viileänpuoleista, mutta ihanan virkistävää ja kirkkaudessaan vailla vertaa.

Suloisia uimapoukamia on täällä yllin kyllin, joten pulahduspaikkoja riittää. Itse tykkään tosi paljon Kroatian pikkukivirannoista, paljon enemmän kuin mistään isoista hiekkarannoista.

Hotellin ulkouima-altaan piti ennakkotietojen mukaan olla vielä kiinni, mutta se olikin jo avattu. Altaassa vesi tuntui olevan kylmempää kuin meressä, mutta uskaltauduimme sinnekin pulahtelemaan.

Viehättävät villat Mlinin kylässä

Majoituimme Astarea-hotellin kupeessa Villas and Apartments Mlinissä. Villamme sijaitsi muutaman askeleen päässä rannalta, allasalueelta ja hotellilta. Ympärillä oli kaunis välimerellinen puutarha ja terassilta merinäköala. Sekä hotellin alue että ympäröivä kylä olivat aivan ihania.

Huoneistossa oli yhdistetty olohuone ja keittiönurkkaus, erillinen makuuhuone, kylpyhuone suihkuineen ja ammeineen sekä iso terassi. Keittonurkkauksessa oli liesi, mikroaaltouuni, jääkaappi, vedenkeitin ja hyvä valikoima astioita ja ruokailuvälineitä. Televisiokin oli, ellei peräti kaksi, mutta niitä emme avanneet kertaakaan. Kivilattia oli tähän vuodenaikaan kylmä, joten tassuttelimme sisällä rantaläpsykkäillä.

Villojen sijainti oli mitä mainioin, rauhallinen ja luonnonläheinen, mutta silti lähellä palveluita. Meri oli vieressä ja rantaa pitkin pääsi kävelemään pitkälle molempiin suuntiin. Paikallisbussit pysähtyivät 300 metrin päässä päätien varrella. Cavtatin kaupunki oli seitsemän kilometrin päässä, ja Dubrovnikin vanhankaupunki ja lentokenttä noin yhdeksän kilometrin päässä.

Saimme käyttää hotellin sisä- ja ulkouima-allasta ja wellness-keskuksen palveluita. Olin lukenut ennen matkaa, että nuo palvelut ovat koronan takia kiinni. Yllätys oli iloinen, kun paikan päällä selvisi, että uima-altaat ja kuntosali olivatkin asiakkaiden käytettävissä. Kuntosali oli varsinkin nuorille tärkeä ja itsekin kävin siellä kerran. Harvoin saa katsellakaan merimaisemaa salitreenin aikana.

Rauhallinen ja leppoisa tunnelma ilman turistimassoja

Kroatiaan oli mukavaa matkustaa turistikauden ulkopuolella. Kaikkialla oli miellyttävän väljää, ei ollut jonottamista tai ruuhkassa jumittamista ja palvelu oli nopeaa ja ystävällistä hotellissa, ravintoloissa, takseissa ja muualla. Tuntui siltä, että olimme tervetulleita ja maassa oli jo odotettu matkailijoita saapuvaksi korona-ajan jälkeen.

Osa Mlinin alueen ravintoloista ei ollut vielä avannut oviaan. Yhteen kovasti kehuttuun ravintolaan yritimme päästä monena iltana, mutta se piti ovensa tiukasti säpissä. Muuten ravintoloita oli auki aivan riittämiin ja saimme hyvin vatsamme täyteen.

Viimeisenä iltana menimme syömään hotellin rannalla sijaitsevaan Oleander Bistro & Restaurantiin. Ruoka yllätti herkullisuudellaan ja myös palvelu oli hyvää, rentoa ja ystävällistä. Merimaisema oli silmien edessä ja hintatasokin oli kohtuullisempi kuin mitä olin kuvitellut. Harmitti, ettemme olleet tajunneet ruokailla seillä aiemmin.

Aamupalatarvikkeet ja eväät kävimme ostamassa päivittäin läheisistä marketeista. Samalla tuli kivasti hyötyliikuntaa, kun kävelimme kaupoille edestakaisin 2–3 kilometriä. Muutenkin kävelimme paljon. Tutkimme ympäristöä päivittäin ja ihailimme säihkyvän sinistä merta ja vehreää luontoa.

Yhden tuulisemman ja viileämmän päivän käytimme patikoimalla karun kauniiseen, rapistuneeseen Kupariin, jossa oli aikoinaan kukoistava lomakylä. Vuosien 1991–1995 sota teki siitä lopun ja nyt alueella on vain hylättyjä, ränsistyneitä hotelleja.

Tunnelma oli aavemainen. Omassa poukamassaan sijaitseva ranta oli kuitenkin hieno. Ei ihme, että se täyttyy kesäkuukausina auringonpalvojista.

dramaattisen upea Dubrovnik

Kroatian eteläosien helmi, historiallinen Dubrovnik, on ehdottomasti vierailun arvoinen. Taianomainen vanhakaupunki näyttää suorastaan satukaupungilta. Sinne astellessa ei voi kuin huokailla ja hämmästellä: miten tällainen paikka voi olla vielä olemassa. Maanjäristys tuhosi kaupungin melkein maan tasalle 1667 ja se rakennettiin uudestaan tiiviiksi, yhdenmukaiseksi kokonaisuudeksi. Dubrovnikin vanhakaupunki on Unescon maailmanperintökohde.

Kävimme Dubrovnikissa kahtena päivänä. Ensimmäisen kerran matkustimme sinne edestakaisin lautalla, joka lähti majapaikkamme läheltä Mlinistä. Edestakainen lauttamatka maksoi meiltä kolmelta yhteensä 300 kunaa, noin 40 euroa. Se oli todella hintansa arvoista, sillä oli elämys katsella rannikkoa mereltä päin.

Toisen kerran ajoimme edestakaisin hotellin shuttle-kyydillä, josta pulitimme reilut 30 euroa. Tämäkin matka oli elämys, sillä maisemat olivat Dubrovnikia lähestyttäessä huikeat.

Vanhaankaupunkiin eli Gradiin ehtii hyvin tutustua päivässä tai parissa. Kaupunkia on helpoin lähestyä Pile-portin kautta. Alueella oli kiva vaellella päämäärättömästi ja katsella upeita rakennuksia, palatseja, kirkkoja, museoita sekä kapeita katuja ja kujia. Pääkadun, 400 metriä pitkän Stradunin varrella on esimerkiksi kauniilla tornilla varustettu fransiskaaniluostari ja putiikkeja ja kahviloita.

Nautimme tunnelmasta ja katselimme ihmisvilinää, jota Dubrovnikissa riittää. Kaupungin maine on kiirinyt ympäri maailmaa ja sinne suuntaa turisteja sankoin joukoin. Huhtikuussa väkeä oli vielä ihan siedettävä määrä. Olin tyytyväinen, että emme majoittuneet Dubrovnikiin, vaan väljempään ja rauhallisempaan Mliniin.

Vanhaakaupunkia ympäröivät joka puolelta mahtavat keskiaikaiset muurit, jotka rakennettiin jo ennen maanjäristystä. Jykeviä, 20 metriä korkeita muureja pitkin pääsee kiertämään koko vanhankaupungin. Muureilta avautuvat huikaisevat näkymät merelle ja kaupunkiin. Kuumalla kelillä jyrkkiä portaita pitkin kipuaminen ja muurilla kiertely oli hikistä hommaa, mutta todella vaivan arvoista. Muureilla on pituutta kaksi kilometriä.

Pääsisäänkäynti muureille on Pile-portin luona. Pääsylipun hinta sai minut hieman nikottelemaan: muurien kiertäminen maksoi meiltä kolmelta 600 kunaa eli noin 80 euroa. Mutta kerrankos sitä, kun tänne asti on tultu. Kokemus oli päätä huimaava.

Kortti ja käteinen käyvät

Tästä pääsenkin sujuvasti solahtamaan raha-asioihin. Kukkaro nimittäin kiitti siitä, että emme matkustaneet kuumimman sesongin aikana. Katselin villojen majoitushinnastoa ja siitä selvisi, että olimme liikkeellä kaikkein edullisimpaan aikaan. Kesäkuussa olisimme voineet joutua pulittamaan samasta huoneistosta tuplasti enemmän, heinä-elokuussa jopa kolme kertaa enemmän.

Finnairin meno-paluulennot maksoivat kolmisensataa per henkilö. En uskaltanut ihan halvimpia lippuja varata, koska niissä ei ollut vaihto-oikeutta. Lentojen hinnoissa näyttää olevan melkoisesti vaihtelua samankin kuukauden sisällä, joten en osaa sanoa, onko kesä-heinäkuussa yleisesti kalliimpaa.

Paikan päällä Kroatiassa hintataso oli mielestäni kohtuullinen, ei hirveän edullinen, mutta ei toisaalta kamalan kalliskaan. Esimerkiksi kolmen ihmisen illallisista maksoimme yleensä 36–50 euroa. Pitsat maksoivat 7–8 euroa ja isot, herkulliset irtojäätelötötteröt Dubrovnikissa vain kaksi euroa. Se oli iloinen yllätys, sillä muutenhan vanhaakaupunkia pidetään melko kalliina paikkana.

Pankkikortti kelpasi maksuvälineeksi ravintoloissa, kaupoissa, hotellissa ja muurilla, mutta esimerkiksi taksi- ja lauttakuskit kelpuuttivat vain käteisen. Jotkut hyväksyivät käteiseksi myös euroja, jotkut vain Kroatian kunia. Käteistä rahaa oli helppo nostaa, sillä automaatteja oli pitkin rantakatua ja myös hotellilla.

Kevät, mikä mainio matkustusaika

Emme ole koskaan aiemmin matkustaneet ulkomaille pääsiäisenä. Huhtikuussa olemme käyneet parilla viikonloppulomalla, kerran Roomassa ja kerran Pariisissa. Kevät osoittautui mainioksi matkustusajaksi, kun ei ole liian kuumaa, ei liian kallista eikä liikaa tungosta.

Pääsiäinen ei häirinnyt lomailua lainkaan. Kaupat ja ravintolat olivat auki normaalisti tai lähes normaalisti kaikkina päivinä pääsiäissunnuntaita lukuun ottamatta. Silloinkin löysimme avoinna olevan ravintolan. Muutenkin pääsiäinen näkyi ja kuului lähinnä katolisen kirkon messuina. Yhdessä ravintolassa oli koristeltu pääsiäispuu.

Kroatian reissumme oli niin onnistunut ja mukava kokemus, että voisin ottaa uusiksi milloin vain – vaikka heti ensi vuonna. Vai pitäisiköhän seuraavaksi kokeilla matkustamista sesongin jälkeen syyskuussa? Silloin on tosin vielä kiva reissailla ja retkeillä kotimaassakin. Viime vuonna teimma ihanan veneretken Söderskärin majakkasaarelle ja retkeilimme muutenkin merellisissä maisemissa.

 

Olen iloinen, jos jaat postauksen ystävillesi tai muille aiheesta kiinnostuneille. Kiitos!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *