Tällä reissulla, tarkemmin sanottuna kotimatkalla, tapahtui se, mitä jokainen matkailija pelkää: huomasimme lentokentällä, että passi oli jäänyt majapaikkaan… Mutta muuten oli upea reissu!
Ne teistä, jotka seuraavat minua Instagramissa, tietävätkin, että vietimme pidennetyn viikonlopun Roomassa, ikuisessa kaupungissa. Olimme onnistuneet varaamaan edulliset lennot Norwegianilta, meno perjantaiaamuna ja paluu maanantai-iltana.
Olimme myös löytäneet kivan majoituksen Airbnb:n kautta. Huoneisto, tilava makuuhuone, keittiö ja kylpyhuone, sijaitsi aivan loistopaikalla tunnelmallisessa, leppoisassa ja rauhallisessa Trasteveren kaupunginosassa. Viehättävä Trastevere on sivussa pahimmista turistivirroista mutta silti sieltä on vain kävelymatka tärkeimpiin nähtävyyksiin.
Emäntämme, ystävällinen ja vieraanvarainen Fabrizia oli juuri aloittanut majoitustoiminnan, eikä Airbnb:ssä ollut vielä varausvaiheessa arvosteluja hänestä tai asunnosta. Mutta sijainti oli loistava ja asunto vanhassa, ulkosivultaan vähän rapistuneessa talossa, kapean kadun päässä näytti mukavalta. Lisäksi hinta oli erittäin kilpailukykyinen, vain 56 euroa per yö, joten otimme riskin ja teimme varauksen. Kannatti! Olimme todella tyytyväisiä. Nyt hinta on näköjään kivunnut alueen yleiselle tasolle, noin 80 euroon per yö, kun Fabrizia on saanut loistavia arvosteluja.
Pääsimme Fiumicinon lentokentältä kätevästi junalla puolessa tunnissa Roomaan ja Trastevereen. Kahdeksan euron hintaisen junalipun voi ostaa asemakioskista tai automaatista. Ostimme myös kolme vuorokauden turistilipun kaupungin joukkoliikenteeseen (18 euroa). Lippu taskussa oli helppo hypätä kaupungilla milloin vain bussiin, ratikkaan tai metroon.
Mieheni oli tutustunut Rooman historiaan ja nähtävyyksiin paremmin kuin perusteellisesti ennen matkaa, joten hänellä oli kaupunki hyvin hallussa ja tarkka suunnitelma siitä (kaikesta), mitä Roomassa ”pitää ehdottomasti nähdä”. Voitte varmasti kuvitella, miten innostunut historiaintoilija on Rooman kaltaisessa ikivanhassa kaupungissa 🙂 Hän olikin aivan loistava opas. Minä pääsin tällä kerralla helpolla, kun ei tarvinnut ottaa selvää juuri mistään käytännön asioista saati nähtävyyksistä.
Näimme ja koimme niin paljon, että kaiken jakamiseen menisi puoli päivää eikä teistä kukaan jaksaisi lukea niin pitkää sepustusta. Kuvat kertokoon puolestaan, vaikka niissäkin näkyy vain ripaus siitä, mitä näimme. Kävelimme melkoisesti, lauantaina noin 12 kilometriä ja sunnuntaina melkein yhtä paljon.
Yllätyimme siitä, miten sujuvasti liikenne ja ylipäätään kaikki muukin toimi. Ilmapiiri oli rento eikä taskuvarkaitakaan näkynyt, vaikka monessa paikassa oli ihmisiä valtavasti. Terrorismin uhka näky siinä, että kaikilla suosituilla toreilla, aukioilla, suihkulähteillä, patsailla ja muilla väkimassojen kansoittamilla paikoilla oli sotilaita rynnäkkökivääriensä kanssa.Tiet oli torpattu niin, ettei väkijoukkoon päässyt ajamaan millään kulkuvälineellä.
Sää oli maalis-huhtikuun vaihteessa Roomassa ihanteellinen, reilut 20 astetta lämmintä päivisin ja iltaisinkin oli leppoisa ilma. Sunnuntaina, kun kävelimme muutaman kilomerin matkan Vatikaaniin (bussit eivät kulkeneet Rooman maratonin takia), satoi ajoittain, mutta se ei meitä haitannut. Päinvastoin, oli raikas ja reipas ilma ja sateen jälkeen puistot ja puut näyttivät entistä vehreämmiltä.
Ahkerasta kävelemisestä ja tutkailusta huolimatta meillä oli oikein leppoisaa. Istuskelimme kivoissa kahviloissa ja katselimme ihmisiä. Iltaisin söimme Trasteveressä paikallisissa, italialaista hälinää ja tunnelmaa huokuvissa trattorioissa ja nautimme ruoan kanssa talon viiniä.
Matkoilla kuitenkin sattuu ja tapahtuu, niin tälläkin matkalla. Maanantaina, lähtöpäivän aamuna pakkasimme kaiken kiireettömästi ja omasta mielestämme huolellisesti ja ajoimme junalla lentokentälle. Juuri kun saavuimme kentälle, mies huomasi järkytyksekseen, että hän oli unohtanut iPadinsa ja passinsa majoituspaikkaan! Koneen lähtöön oli alle tunti, ei ollut mitään mahdollisuutta ehtiä hakemaan passia.
Tuntui hirveältä, kun yhteinen matka katkesi yhtäkkiä. Mutta piti vain ottaa järki käteen. Miehen piti matkustaa hakemaan tavaroitaan ja varata itselleen uusi paluulento. Minun piti juosta terminaaliin, hahmottaa tilanne ja paikat, ehtiä lähtöselvitykseen (olimme tehneet selvityksen netissä mutta boarding passit olivat tietenkin miehen kännykässä) ja turvatarkastukseen ja löytää tieni lähtöportille. Pulssini tikitti sataa mutta ehdin kuin ehdinkin koneeseen.
Lensin alkuperäisen suunnitelmamme mukaan Osloon, jossa oli tunti aikaa vaihtaa konetta. Ensimmäinen lento oli myöhässä, mutta onneksi oli toinenkin, enkä myöhästynyt Helsinkiin lähtevästä koneesta. Mutta vielä oli yksi mutka matkassa: kodin ja auton avaimet olivat jääneet miehen hoiviin… Siitäkin selvittiin, kun hälytettiin vara-avaimen haltija apuun. Mies pääsi lentämään Roomasta Riikan kautta Suomeen ja kotiutui puolen yön jälkeen. Alun perin edullisiin lentoihin tuli muutama satanen lisää hintaa kotimatkan ekstrakiemurasta.
Lensin alkuperäisen suunnitelmamme mukaan Osloon, jossa oli tunti aikaa vaihtaa konetta. Ensimmäinen lento oli myöhässä, mutta onneksi oli toinenkin, enkä myöhästynyt Helsinkiin lähtevästä koneesta. Mutta vielä oli yksi mutka matkassa: kodin ja auton avaimet olivat jääneet miehen hoiviin… Siitäkin selvittiin, kun hälytettiin vara-avaimen haltija apuun. Mies pääsi lentämään Roomasta Riikan kautta Suomeen ja kotiutui puolen yön jälkeen. Alun perin edullisiin lentoihin tuli muutama satanen lisää hintaa kotimatkan ekstrakiemurasta.
Tämä postaus menee hieman ohi siitä, mikä on yleensä teemani. Mutta matkailukin liittyy kotiin ja kotoiluun: Aina kun olen ollut reissussa ja nähnyt maailmaa, tuntuu ihanalta tulla kotiin. Olen onnellinen siitä, että minulla on ihana perhe ja viihtyisä koti ja saan asua näin upeassa maassa <3 Kuulostaa kliseiseltä, mutta on niin totta. Kauempaa näkee usein paremmin.