*Sisältää mainoslinkkejä, linkit on merkitty *-merkillä.
Klassista, laakeaa Aalto-maljakkoa hieman kapeampi maljakko on monikäyttöinen: se sopii yhtä hyvin muutamille kukille, oksille ja heinille kuin runsaammillekin kimpuillekin. Pellavansävyinen maljakko on upea myös sellaisenaan.
Sain äidiltä synttärinäni toivelahjan: pellavansävyisen *Aalto-maljakon. Olen odotellut malttamattomana, että pääsisin täyttämään sen luonnonkukilla. Maljakon luonnonmukaiseen sävyyn sopivat mielestäni parhaiten nimenomaan luonnosta poimitut kukat, ja niitähän on kesäaikaan hyvin saatavilla.
Juuri nyt tuomi kukkii meidän pihassa valtoimenaan ja huumaa tuoksullaan. Kävin nappaamassa muutaman oksan myös maljakkoon. Muistaakseni tuomi kukkii usein vasta toukokuun lopussa, lähempänä koulujen loppumista ja kevätjuhlia. Lieköhän se vähän etuajassa tänä vuonna?
Ihastuin *pellavansävyiseen Aalto-maljakkoon heti, kun näin sen ensimmäisen kerran. Jos olet seurannut blogiani, tiedät, että olen hulluna pellavaan ja muihin maanläheisiin materiaaleihin ja väreihin.
Tämä lahjamaljakkoni on 22 senttiä korkea ja se on kapeampi, ehkä vähän pelkistetympikin, kuin klassinen, laakea Aalto-maljakko. Kapeampi vaasi on mielestäni monikäyttöisempi ja sopii yhtä hyvin muutamille kukille, oksille ja heinille kuin runsaammillekin kimpuille.
En muuten ollut tajunnutkaan, että ikonisia Aalto-maljakoita on nykyään niin montaa eri kokoa ja väriä, 120-senttisestä 270-senttiseen ja useita muita siltä väliltä, merensininen, ametisti, valkoinen, sammaleenvihreä, kirkas. Maljakon suunnittelivat Alvar Aalto ja hänen vaimonsa Aino Aalto vuonna 1936. Sittemmin siitä tuli suomalaisen muotoilun symboli ja yksi maailman kuuluisimmista lasiesineistä.
Tänä päivänä jokainen Aalto-maljakko suupuhalletaan Iittalan lasitehtaalla, katkaistaan lasimassasta käsin ja hiotaan lopulliseen muotoonsa. Maljakoiden värit vaihtelevat kausittain. Ei siis kannata liian kauaa vitkutella, jos mielii hankkia jonkin tietyn sävyisen maljakon,
Tykästyn maljakkooni joka päivä enemmän. Aaltoileva muoto on niin kaunis, vaikka mistä suunnasta sitä katselen. Maljakko on juuri sopivan läpinäkyvä. Vesi ja varret näkyvät nätisti lasin läpi ja lämmin pellavan sävy pehmentää kivasti kirkasta lasia. Maljakko on tyhjänäkin upea ja näyttävä, joten ei haittaa, vaikkei kukkia aina olisi tarjolla.
Näen jo sieluni silmin, kuinka esikoisen ylioppilasruusut asettuvat maljakkoon. Poikamme kirjoitti neljä laudaturia, joten juhlimiseen on yllin kyllin syytä. Olen ihan superylpeä hänestä. Ihan heti emme tosin pääse koronarajoitusten takia järjestämään juhlia, mutta kunhan pääsemme, maljakko saa kunniatehtävän. Viime kesänä jouduimme siirtämään koronan takia kuopuksen rippijuhlat, joten olemme taas samassa jamassa. Mutta onnistuneet juhlat niistä silti tuli.
Valitseepa minkä värin tahansa, klassikkomaljakko sopii ihanasti lahjaksi – myös silloin, kun lahjansaaja on sen itse valinnut. Omasta mielestäni esimerkiksi *harmaa Aalto-maljakko on upea, samoin kaunis *kuparinvärinen Aalto-vaasi.
