Tulin viime yönä kotiin Kroatiasta. Vietin lasten, tai oikeammin nuorten, kanssa pidennetyn pääsiäisloman Adrianmeren rannalla. Ajattele, pääsimme oikeasti ulkomaille! Edellisestä ulkomaanreissustamme on melkein 2,5 vuotta. Jossain vaiheessa koronapandemiaa tuntui siltä, että mahtaako matkoille enää päästäkään. Ja sitten tuli Ukrainan kriisi.
Jännitin itseni melkein kipeäksi ennen matkaa. Mitä jos joku meistä sairastuu tai tapahtuu jotain muuta ja matka pitää perua? Tämä matka oli meille erityisen merkittävä. Sen peruuntuminen olisi ollut valtava pettymys. Pääsiäinen oli ainoa ajankohta, jolloin sekä minulla että molemmilla nuorilla oli aikataulujen puolesta mahdollista lähteä reissuun. Mies ei valitettavasti päässyt tällä kerralla mukaan, mutta saimmepahan viettää äiti-lapsi-aikaa oikein kunnolla. Sitä oikeastaan kaipasinkin.
Olen onnellinen siitä, että nuoret halusivat vielä lähteä kanssani reissuun. Olen onnellinen siitä, että meillä oli onnistunut ja ihana loma. Olen onnellinen siitä, että saimme viettää kuusi päivää yhdessä, ihan kuin ennen vanhaan.
Esikoiseni oli vasta vuoden ikäinen, kun matkustin hänen kanssaan ensimmäisen kerran ulkomaille, Madeiralle. Kuopus oli puolivuotias, kun lensimme siskoni luokse Luxemburgiin. Siitä lähtien olemme reissanneet yhdessä, nähneet ja kokeneet paljon. Muistelen haikeudella kaikkia hauskoja reissujamme. Nyt esikoinen on muuttanut omilleen opiskelemaan ja kuopuskin on paljon kisamatkoilla ja muissa menoissaan.
Vaikka pääsiäismatkamme oli aivan ihana, mieleni on hieman haikea. Tämä oli ehkä viimeinen yhteinen matkamme. Lapset kasvavat ja itsenäistyvät ja alkavat elää omaan elämäänsä. Juuri kun ehdin tottua siihen, että vanhin lapsi muutti pois kotoa, hän suunnittelee muuttavansa ulkomaille. Emme ehkä pääse enää yhteisille matkoille. Mutta sellaista vanhemman elämä on, lapsista luopumista.
Mutta ehkä tulee uudenlaisia seikkailuja, kahdestaan miehen kanssa, porukkareissuja tai kenties joskus myöhemmin lasten ja heidän perheiden kanssa.
Kirjoitan Kroatian kokemuksistani ja matkavinkeistäni varsinaisesti myöhemmin. Kroatia on yksi suosikkimaistani – olen ollut siellä kolme kertaa. Tällä kerralla majailimme Mlinissä Dubrovnikin kupeessa. Pysyhän kuulolla, jos kaipailet matkavinkkejä Kroatiaan ja haluat kuulla, millaista maassa oli matkustaa keväällä korona-ajan jälkeen ja turistisesongin ulkopuolella.
Palaan tähän piakkoin. Nyt pitää mennä purkamaan matkalaukkuja.
