Perustin tämä blogin seitsemän vuotta sitten leppoisaksi harrastukseksi. Vaan vähänpä minä siinä vaiheessa tiesin bloggaamisesta. Huomasin ajan myötä, että bloggaaminen käy työstä. Nykyään minulla on bloggaamiseen eräänlainen viha-rakkaussuhde. Se on ihanaa ja kamalaa, antoisaa ja ahdistavaa, palkitsevaa ja kiittämätöntä yhtä aikaa. Lue tästä, miksi, ja poimi vinkkini bloggaamiseen.
Julkaisin ensimmäisen blogipostaukseni syksyllä seitsemän vuotta sitten. Tykkäsin lukea muiden blogeja ja poimin niistä hyödyllisiä vinkkejä ja innostavia ideoita. Halusin laittaa hyvän kiertämään ja kertoa omista remontti- ja sisustelukokemuksistani, myös ongelmatilanteista. Toivoin, että niistä olisi iloa ja hyötyä muille.
Kirjoitan työkseni – tosin ihan eri alalla ja eri aiheista kuin blogissa – joten ajattelin, että helpostikos minä blogin pykään pystyyn ja alan postailemaan.
Vaan vähänpä minä siinä vaiheessa tiesin bloggaamisesta. Lähdin leppoisasti harrastelemaan, mutta huomasin, että bloggaaminen käy työstä. Nykyään minulla on bloggaamiseen eräänlainen viha-rakkaussuhde. Se on ihanaa ja kamalaa, antoisaa ja ahdistavaa, palkitsevaa ja kiittämätöntä yhtä aikaa. Parasta olette te, vakituiset ja satunnaiset lukijat, jotka seurailette juttujani ja kuljette mukanani tätä matkaa. Suurkiitos siitä!
Kerron tässä postauksessa, mitä olen näiden seitsemän vuoden aikana oppinut bloggaamisesta. Jatka lukemista, jos haluat kurkistaa kulissien taakse. Jos sinua kiinnostaa oman blogin perustaminen, poimi vinkit talteen. Jos taas olet itsekin bloggaaja, olisi kiva kuulla, millaisia kokemuksia sinulla on.
Lopeta työtuntien laskeminen
Kirjoitan vuodessa noin 50 postausta. Siihen menee noin 357 tuntia joka vuosi. Se tekee seitsemässä vuodessa yhteensä 2 500 tuntia. Se on todella paljon aikaa! Mutta elämä on valintoja. Kun on kiinnostavaa tekemistä ja se vie mennessään, eikä tunteja lasketa.
Ajattelen usein, että tällä kerralla teen nopean postauksen tunnissa tai kahdessa. No eihän se niin mene, vaikka kuinka olisi aihe ja suunnitelma mielessä. Kirjoittaminen on prosessi ja se vie aikansa. Pähkäilen, mietin, kääntelen ja vääntelen tekstiä, kunnes lopulta olen saanut sanottua sanottavani ja voin olla kutakuinkin tyytyväinen.
Varaudu, että vaatimustaso kasvaa
Ensimmäiset postaukseni olivat surkeita, ainakin kuvien puolesta. Räpsin kuvia (huonolla) kännykkäkameralla ja liitin niitä tyytyväisen tietämättömänä postauksiini. Jossain vaiheessa kuvien laatu alkoi vaivata.
Ostin järjeselmäkameran ja aloin opetella kuvaamista. Kirjoittamisen lisäksi aikaa alkoi kulua kuvaamiseen, kuvien tallentamiseen ja käsittelyyn ja ties mihin oheistoimintoihin, kuten kuvauspaikan järjestelemiseen, stailaamiseen, sopivan luonnonvalon metsästämiseen.
Ilmainen ja helppo blogialusta, Blogger alkoi käydä turhan rajoittavaksi. Blogini näytti mielestäni persoonattomalta, samanlaiselta kuin muillakin. Ulkoasua ja toiminnallisuutta voi muokata Bloggerissa vain rajallisesti ja verkkotunnuskin oli hankala blogspot.fi-päätteineen.
Päätin sijoittaa ajan lisäksi blogiin hieman rahaa. Palkkasin ammattilaisen siirtämään blogini WP-alustalle ja suunnittelemaan sille uuden ulko-asun. Sain blogiin kaipaamaani joustavuutta ja mukautuvuutta. Samalla minun piti hankkia blogilleni verkkotunnus, vuokrata kiintolevytilaa webhotellista ja opetella WordPressin käyttöä, jotta pystyn ylläpitämään ja päivittämään sivustoani.
- Lue lisää täältä: Blogin muutto Bloggerista WordPressiin – miten meni?
Pidä postausrytmi
Teen ja julkaisen uuden blogipostauksen kerran viikossa tiettynä päivänä, nykyään torstaina. Merkkaan postauspäivän etukäteen kalenteriin, jotta osaan varata kirjoittamiseen aikaa.
Säännöllinen julkaisutahti, mikä se sitten onkaan, tuo hommaan rotia ja järjestelmällisyyttä. On myös helpompaa kirjoittaa, kun sitä tekee säännöllisesti. Postausten väli ei pääse kasvamaan liian pitkäksi eikä kynnys liian korkeaksi. Myös lukija osaa odottaa, koska seuraava postauksesi tulee. Googlekin tykkää, kun sivustolla tapahtuu ja sitä päivitetään ahkerasti. Näkyvyys paranee.
Kaikki postaukseni, uudet ja vanhat, löytyvät tältä sivustolta sekä Hymyilevä koti -nimen alta blogit.fi-sivustolla, josta pääset kätevästi klikkaamalla tänne.
Älä oleta, että rahaa tulvii
Bloggaaminen on useimmiten vapaaehtoistyötä. Työtunteja menee mutta palkkaa ei tule. Onhan blogilla toki mahdollista ansaitakin, mutta en tiedä, pystyykö Suomessa kukaan elättämään itseään pelkästään bloggaamalla.
Itse teen harvakseltaan kaupallisia yhteistöitä ja saan silloin tällöin jonkin roposen affilate-yhteistöistä. Olen päässyt tekemään mukavia ja mielenkiintoisia yhteistöitä useiden upeiden yritysten kanssa ja olen siitä todella kiitollinen. Onnistuneet yhteistyöt palkitsevat, sekä henkisesti että taloudellisesti. Tuntuu kivalta, kun brändit arvostavat työtäni ja luottavat sen laatuun.
Yhteistöiden saaminen vaatii kuitenkin kovaa työtä. Neuvoni on, että rakenna blogistasi hyvä ja toimiva ja hanki sille ensin lukijoita ja näkyvyyttä ennen kuin alat havitella yhteistöitä.
Tästä pääset lukemaan joitakin suosittuja yhteistyöpostauksiani:
- Luo tunnelmaa ihanilla pöytävalaisimilla
- Nätti ja näppärä matto eteiseen – vaihteeksi pyöreä
- Viisi vinkkiä työhuoneen valaistukseen
- Vertailussa VM Carpetin villa- ja nukkamatto – kumpi on ihanampi?
Kirjoita lukijalle, älä itsellesi
Blogi toimii monelle kirjoittajalle osittain päiväkirjana. Itsekin kirjoitan sinne joitakin asioita muistiin, sieltä niitä on helppo tarkistaa. Koetan kuitenkin miettiä jokaisen postauksen kohdalla, mitä tämä antaa lukijalle? Jos oikeasti haluat, että postaustasi luetaan, aiheen pitää kiinnostaa muitakin kuin itseäsi.
Opi ja opettele, vaikka hermo menee
Lukuisat ovat ne kerrat, kun olen ollut totaalisen tuskastunut blogin pitämiseen liittyviin tietoteknisiin ongelmiin. Takuuvarmaa on, että tekniikka tökkii ja ongelmia tulee. Ja vaikka ei tulisikaan, kehitys kehittyy ja blogissa pitää jatkuvasti päivittää ja säätää sitä sun tätä.
Mutta tekemällä, kokeilemalla ja päätä seinään hakkaamalla oppii. Tiedän ja osaan valtavan paljon enemmän nyt kuin seitsemän vuotta sitten asioista, joista en ollut ikinä kuullutkaan. Työtehtävät ovat kiitettävän monipuolisia: bloggajana olet yhtä aikaa suunnittelija, editoija, valokuvaaja, copywriter, markkinointihenkilö, viestintävastaava, somevastaava ja ties mitä.
Bloggaaminen on kannustanut minua opiskelemaan asioita, joiden pariin tuskin muuten olisin eksynyt. Esimerkiksi hakukoneoptimoinnin eli SEOn opiskeleminen on ollut mielenkiintoista ja palkitsevaa. Hakukoneoptimoinnilla pyritään saamaan nettisivut näkymään mahdollisimman korkealla Googlen hakutuloksissa. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa sisällön, sivuston tekniikan, latausnopeuden, sisäisten linkkien ja sosiaalisen median kanavien optimointia.
Jatka sinnikkäästi
Usko on välillä koetuksella. Lukeeko tätä kukaan? Kiinnostaako tämä ketään? Löytääkö kukaan blogiini? Tosiasia on se, että aluksi harva löytää blogiasi ja lukee postauksiasi. Mutta kun postaat sinnikkäästi, yhä useampi löytää tiensä blogiisi.
Ehdin pitää blogia monta vuotta ennen kuin kävijämäärät alkoivat kasvaa sitä mukaan, kun opin ymmärtämään Googlen logiikkaa. Edellä mainitulla hakukoneoptimoinnilla on ajan myötä valtava vaikutus nettisivujen kävijämäärään.
Siitä alkoi hyvä kierre: mitä enemmän postauksia luetaan, sitä enemmän niitä luetaan. Suurin osa käyttäjistä löytää tiensä blogiini hakukoneiden kautta. Joskus joku postaus lähtee viraaliksi eli leviää laajasti ja nopeasti. Postaukseen saattaa tulvia mystisesti yli kymmenentuhatta lukijaa päivässä tai parissa, enkä edes tiedä, miksi.
Nauti saavutuksistasi ja tuuleta
Kun aloitin bloggaamisen, minulla oli joitakin epämääräisiä tavoitteita. Kuten, että olisi kiva, jos lukijat tykkäisivät blogistani ja blogistani olisi hyötyä lukijoille.
Jossain vaiheessa tavoitteeni tarkentuivat. Postaan joka viikko. Haluan saavuttaa niin ja niin monta kävijää päivässä, kuukaudessa, vuodessa. Lähetän tällä viikolla yhteistyöehdotuksen näille ja näille yrityksille. Haluan tehdä tänä vuonna näin monta kaupallista yhteistyötä.
Tavoitteet kannustavat ja motivoivat ja niistä tulee kivaa lisäpotkua bloggaamiseen. Pienenkin tavoitteen saavuttamisesta tulee hyvä tunne. Olet onnistunut! Työ kiittää tekijäänsä ja jaksat taas jatkaa.
Yksi tärkeä tähtihetki omalla blogiurallani oli se, kun blogini pääsin Suomen 20 suosituimman sisustusblogin joukkoon. Olin riemuissani, mutta nälkä kasvoi. Halusin päästä top 10 -listalle Suomen blogit.fi -sivustolla. Nyt olen keikkunut kymppikärjessä eri sijoilla useamman vuoden.
Palkitsevinta koko hommassa on kuitenkin se, kun saan joltakin teistä lukijoista palautetta. Se osoittaa konkreettisesti, että blogiani luetaan ja se herättää ajatuksia. Palaute on paras kiitos!
Totuttele blogiahdistukseen
Niin mukavaa kuin bloggaaminen onkin, se on myös raskasta. Mistä sitä taas kirjoittaisi? Mistä revin ajan postauksen tekemiseen? Onko tämä ihan tyhmä aihe? Ei tästä kyllä tule mitään. Kuka jaksaa lukea blogiani, kun on niin paljon muita hienompia, kauniimpia, suositumpia blogeja? Onko tässä jotain järkeä? Uskallanko edes pitää lomaa vai unohtavatko lukijat blogini sillä välin?
Luulen, että jokainen meistä bloggaajista kokee välillä blogiahdistusta. Se kuuluu tavallaan asiaan. Toisinaan on hyvä pysähtyäkin, miettiä, kyseenalaistaa, tarkistaa suunta. Itseltään on hyvä kysyä, mitä bloggaaminen minulle antaa. Mitkä ovat bloggaamisen hyvät ja huonot puolet? Kummalle puolelle vaakakuppi kääntyy?
Oma vaakakuppini on painunut toistaiseksi positiiviselle puolelle. Bloggaaminen on jostakin kumman syystä koukuttavaa. Sitä on vaikeaa lopettaa, kun siihen on jäänyt koukkuun.
- Millaisia postauksia sinä tykkäät lukea? Mistä toivoisit minun kirjoittavan? Kerro mielipiteesi tähän alle kommenttikenttään tai meilaa sisustusilona(at)gmail.com!
