Sumuinen syysaamu pihalla – vai vieläkö on kesä?

Oletko sinäkin hämmentynyt, onko nyt kesä vai syksy? Hellepäiviä on ollut syyskuussa ennätysmäärä ja uimavedet ovat pysyneet lämpiminä. Toisaalta ilmassa voi aistia raikasta syksyn tuntua, etenkin iltaisin ja aamuisin. Tuntuu, että on kesä ja syksy yhtä aikaa. Eräänä aamuna koin pihallamme hienon syksyisen sumun ja silloin tuntui ensimmäisen kerran, että kesä keikahtaa syksyyn.

Minulla on tapana tehdä aamuisin pieni kierros pihalla, kun odottelen teen hautumista. Rakastan hitaita aamuja, ja nykyään pystyn sellaisia hyvinkin viettämään. Lapset ovat kasvaneet eikä heitä tarvitse enää kuljettaa päiväkotiin eikä herätellä kouluun. Oma työnikin joustaa ajankäytöllisesti ja voin varsin vapaasti päättää, mihin aikaan aloitan.

Kesällä pihamme kylpee alkupäivän auringossa ja kuumuus kärventää terassia – ja nurmikkoa ja kukkia. Nyt sama lämpö on jatkunut pitkälle syyskuuhun. Terassilla on lämmintä tassutella ja pyykitkin kuivuvat päivässä. Pyöräilen pikkuvaatteissa uimaan kuin keskikesällä konsanaan ja nautin aurinkoisista päivistä ja lämpimistä uimavesistä.

Toisaalta ilmassa voi aistia raikasta syksyn tuntua, etenkin iltaisin ja aamuisin. Välillä olo on vähän hämmentynyt. Onko nyt kesä vai syksy? Pitäisikö asennoitua, että kesä on ohi vai vieläkö se jatkuu?

Eräänä aamuna koin pihalla hienon syksyisen sumun. Silloin tuntui ensimmäisen kerran, että kesä keikahtaa syksyyn.

Pihlajanmarjat piristävät, mutta kuka söi krysanteemin?

Ruoho on vielä vihreää ja vehreää ja kasvaa pontevasti. Joudun edelleen leikkaamaan nurmikon kerran viikossa. Mutta kesäkukat alkavat auttamattomasti lakastua. Tähtisilmät ja muratti tosin sinnittelevät vielä. Saa nähdä, kauanko. Muratti on joskus selvinnyt ulkona pitkälle talveen, lumenkin keskellä.

Tuota sumuista aamua edeltävänä yönä joku oli käynyt pihallamme herkuttelemassa. Krysanteemista oli syöty puolet ja muhkea kukka oli kutistunut silmissä. Liekö ollut peura tai kauris asialla. Olinkin yöllä kuulevinani kolistelua terassin suunnalta.

Pirteän oranssiset pihlajanmarjat ovat tähän vuodenaikaan oikeita ilopillereitä. Sumun keskellä ne näyttivät erityisen kauniilta. Pihallamme on istutettu kolme pihlajaa – rakentaja istutti pihaa perustaessaa – ja niihin tuli marjoja yllätyksekseni jo tänä vuonna. Ei montaa, mutta tuli kuitenkin.

Sumu kertoo syksystä, jos vain siihen on uskomista. Sumuhan syntyy, kun ilma jäähtyy ja kosteus tiivistyy. Sumuja muodostuu syksyllä helposti, kun on kosteaa ja yöt alkavat olla vilpoisia.

Termisten vuodenaikojen määritelmän mukaan syksy alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvämmin +10 asteen alapuolelle. Sitä ei vielä ole tapahtunut. Hellepäiviäkin on ollut syyskuussa ennätysmäärä, yhteensä muistaakseni kuusi. Luulen, että helteet on kuitenkin nyt taputeltu.

Nautitaan vielä lämpimistä päivistä, jos ja kun niitä tulee. Muuten olen valmis vastaanottamaan syksyn. Varsinkin alkusyksy on mielestäni ihanaa aikaa ja jotenkin niin rauhoittavaa kaikkien kesätouhujen jälkeen. Tykkäätkö sinä syksystä?

Olen iloinen, jos jaat postauksen ystävillesi tai muille aiheesta kiinnostuneille. Kiitos!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *