Sain päähänpiston: maalaan työhuoneeseen tehosteseinän. Sopivaa maalia oli valmiina edellisen rempan jäljiltä melkein täysi purkillinen, joten ei tarvinnut sännätä maalikauppaankaan. Pääsin saman tien tuumasta toimeen. Vitivalkoinen seinä peittyi mukavasti vaaleanharmaan sävyn alle.
Muistat ehkä, että remppasimme jonkin aikaa sitten meidän nuorten huoneiden lattiat ja seinät. Minulle jäi maalausinto päälle ja lisäksi olin kovasti tykästynyt valitsemaani Soft feather -nimiseen mattasävyyn. Olisi ollut harmi jättää ylijäämämaali käyttämättä.
Vaikka sävy oli tuttu, testasin sitä ensin pienelle alueelle työhuoneen seinään. Valo vaihtelee Suomessa paljon ja sama sävy voi näyttää aivan erilaiselta luonnonvalossa, keinovalossa ja pimeällä. Työhuoneen seinän sävykin muuttuu hämmästyttävän paljon vuorokauden, vuodenajan, pilvisyyden ja aurinkoisuuden mukaan.
Työhuone oli juuri sopivan helppo tuunauskohde ”välipalaksi”. Kaipasin valkoisiin seiniin vain jotakin pientä säväystä ja vaihtelua.
En olisi jaksanut enkä ehtinyt raivata ja maalata koko huonetta – varsinkaan, kun inspiraatio iski kesken työpäivän. Yhden seinän maalaaminen oli helppoa ja nopeaa. Siirsin vain taulun seinältä ja muutaman tavaran tieltä pois, puhdistin maalattavan pinnan ja kiinnitin rajausteipit paikoilleen. Sitten laitoin telan heilumaan.
Tehosteseinä on oikeastaan hieman harhaanjohtaja nimitys tässä yhteydessä, mutta käytän sitä, kun en parempaakaan keksi. Tehosteseinästä tuli nimittäin niin vaaleanharmaa, että silmä näkee juuri ja juuri sävyeron ympäröiviin valkoisiin seiniin verrattuna. Yleensähän tehosteseinällä tarkoitetaan ja tavoitellaan paljon näyttävämpää ja voimakkaampaa muutosta.
Mutta minulle riittää mainiosti tämä pieni huoneen ilmeen päivitys. Nyt huoneen suurin seinä ei ole enää niin kovan valkoinen, vaan pehmeämpi. Virpi Mäkisen taulu sulautuu harmahtavaan seinän sävyyn paremmin. Valkoinen lattiavalaisin puolestaan erottuu selvemmin ja pääsee paremmin oikeuksiinsa, kun tausta ei ole enää valaisimen kanssa samanvärinen.
Vaan eipä huone hetkessä ole valmistunut. Olen tuunannut sitä pala palalta monen vuoden aikana. Viimeksi ostin kuvissa näkyvän lepotuolin ja sitä ennen laitoin vanhan lattiavalaisimen kierrätykseen ja hankin tilalle tuon upean Valencia-valaisimen.
Sähköpöytä oli ihka ensimmäisiä hankintojani, ja se on ollut kyllä kullanarvoinen, varsinkin nyt korona-aikana. Teen töitä seisten mutta kuvia varten lasken pöydän alas – turhamaisesti siksi, että pöytä on kauniimpi ala-asennossa ja näyttää kivemmalta kuvissa.
Mutta nyt luulen, että huone alkaa olla pikkuhiljaa valmis. Lähdin hakemaan hillittyä, harmonista, rauhallista tunnelmaa ja sen sain mielestäni tavoitettua. Halusin myös, että huone pysyy edelleen vaaleana, koska vaaleat sävyt ja valkoinen avartavat tilaa ja lisäävät valoisuutta. Eikä työhuoneeni ole mikään suuren suuri.
Työhuoneessa ei ole ovea ollenkaan, joten voin ihailla maalattua tauluseinää myös olohuoneen puolelta. Oven ja karmit poistimme pari vuotta sitten ärsyttävän kolinaongelman takia. En ole katunut sitä vielä kertaakaan, vaikka teen kotona töitä. Työhuone on ovettomuudestaan huolimatta kuitenkin oma rauhallinen soppensa.
