Valkoinen televisio tuli olohuoneeseen

Toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja ostin meille valkoisen television olohuoneeseen. Ehdin haaveilla sisustukseen sopivasta televisiosta monta vuotta.

En koskaan tykännyt meidän vanhasta, mustasta töllöstämme, joka on ollut ylivoimaisesti olohuoneen, ja ehkä koko kodin, rumin esine. Ihmettelen usein, miksi viihde-elektroniikasta tehdään niin rumaa ja väritykseltään tummaa ja synkkää. Miksei tuotteista voisi muotoilla vähän iloisempia, kauniimpia, vaaleampia, tyylikkäämpiä? Joistakin toki muotoillaankin, mutta tarjonta näyttää edelleen olevan varsin mustavoittoista ja maskuliinista.

Valkoisia televisioita on kyllä myynnissä, mutta malleja on mustiin verrattuna vähän. Lisäksi niistä joutuu usein maksamaan jonkin verran ”tyylikkyysekstraa”. Halusin laadukkaan valkoisen television mutta en ollut valmis maksamaan ulkonäöstä ihan mitä vain. Lisäksi joissakin malleissa on särmikkäät ja haarautuvat hämähäkkijalat, joista en tykkää. Haeskelin pelkistetympää ja sulavalinjaisempaa vaihtoehtoa.

Kesän lopulla huomasin, että toiveitani vastaava televisio on tarjouksessa. Tilasin sen siltä seisomalta kodinkoneliikkeen verkkokaupasta ja poikkeuksellisesti näkemättä sitä livenä. En kuitenkaan ostanut täysin sikaa säkissä, sillä olin tutustunut kyseisen television ominaisuuksiin etukäteen ja seurannut hintoja. Muilla perheenjäsenillä ei ollut nokan koputtamista asiaan – varsinkaan, kun entinen televisiomme oli lähes kymmenen vuotta vanha ja teknisesti jäänyt jälkeen ajastaan.

Koronasta johtuvien toimitusvaikeuksien takia jouduimme, tai lähinnä minä jouduin, odottamaan televisiota kaksi kuukautta. Kannatti odottaa. Telkkari on juuri sellainen kuin toivoin. Se on suorituskykyinen, tyylikäs, ohut, 50-tuumainen Samsungin tämän vuoden Crystal UHD -malli. Tiedän, että moni tykkää isommasta telkkarista, mutta meidän olohuoneeseemme tämä koko on juuri sopiva.

Silmääni hivelee erityisesti se, että telkkaria sivusta katsoessani näen vain viivan sulavalinjaisen jalustan päällä. Takaosa on siisti eikä siellä risteile mitään hirveää johtohässäkkää kuten aiemmin. Telkkarissa on nyt vain virta- ja antennijohto. Antennijohdon saa piilotettua jalustaan, joten näkyvissä on oikeastaan vain virtajohto, eikä sekään pistä silmään.

Kuten kuvista huomaat, telkkarin lisäksi olohuoneessa on vaihtunut myös matto. Uudesta villamatostamme pääset lukemaan täältä.

Myös valkoisen tv:n ruutu on suljettuna musta, valitettavasti. Mutta tässä televisiossa on hauska ambient-tila, jonka avulla suljetusta televisiosta voi tehdä taulun tai sovittaa sen vaikka seinien väriin.

Vaikka valkoinen väri oli ratkaiseva ostokriteeri, en sentään ihan pelkän ulkonäön perusteella televisiota ostanut. Televisio on teknisestikin laadukas, siinä on monipuoliset toiminnot ja terävä, tasainen kuva ja laaja väriavaruus. Nyt kelpaa katsella suosikkisarjoja Netflixistä, Yle Areenasta ja Katsomosta. Varsinaisia tv-lähetyksiä katson äärimmäisen harvoin, pari kertaa vuodessa. Mies sen sijaan katsoo uutisia ja ajankohtaisohjelmia päivittäin.

Tv:n asennus oli helppoa ja selvisin siitä omin avuin. Kukaan muu ei ollut kotosalla, kun televisio tuli, ja pitihän minun tietysti päästä heti tutustumaan siihen. Ensin asennus tosin tyssäsi siihen, kun en muistanut, onko meillä antenni- vai kaapeliverkko, ja se on kuitenkin ratkaiseva tieto kanavien löytymisen kannalta.

Entä mitä vanhalle televisiolle tapahtui? Se on perustoimiva älytelevisio, joten laitoin sen myyntiin Facebookin kirppisryhmään 50 eurolla. Tv meni kaupaksi muutamassa tunnissa. Yhden roska on toisen aarre. Olen iloinen, että vanha telkkari sai jatkoaikaa tuntemattoman nuoren naisen kodissa.

Mutta nyt pitää, tai saan, kiiruhtaa kokkaamaan. Kotoa pois muuttanut opiskelijanuorukaisemme on tulossa pitkästä aikaa kotiin syömään ja odotan häntä innolla. Ihanaa nähdä nuorta ja päästä juttelemaan kasvotusten!