Vanhan mummonmökin raivaus

Mökillä viruu vanhoja työkaluja, astioita, katiskoja, ämpäreitä, räsymattoja, uimapatjoja ja kellukkeita, rikkinäisiä tuoleja, ruostuneita kattiloita ja pannuja, kaikenlaista romua ja rojua, johon kukaan ei ole koskenutkaan useaan kymmeneen vuoteen. Mökki on ollut pitkään siinä kunnossa, mihin mummoni sen aikoinaan jätti ja lisää rojua on kertynyt ajan mittaan. Päätimme vihdoin raivata mökistä turhat tavarat pois ja alkaa pikkuhiljaa laitella sitä asuttavampaan kuntoon.

Mummoni rakennutti mökin noin 45 vuotta sitten omaksi ja lastenlastensa kesäpaikaksi, jossa vietimme ihania, aurinkoisia kesäpäiviä ja pulikoimme järvessä kaiket päivät. Kun mummo kuoli, hän jätti mökin minulle ja siskoilleni.

Sen jälkeen mökki ei ole ollut oikein kenenkään vastuulla. Olemme käyneet siellä kesäisin harvakseltaan piipahtamassa. Arki on jotenkin niin kiireistä ja lomallakin on kaikkea tekemistä, matkustelua, veneilyä, tanssireissuja ja muuta, että mökkeily on jäänyt vähemmälle. Mutta aina, kun menen mökille, mieleni rauhoittuu ja tulee hyvä, onnellinen olo. Mummonmökki on mielenmaisemani, sielun tyyssija, jossa kaikki tuntuu olevan hyvin.

Nyt korona-aikana olemme innostuneet mökkeilystä ulkomaille matkustelun sijaan. Olemme vuokranneet isomman mökin kahtena kesänä peräkkäin ja huomanneet, että ehkä mökkeily on sittenkin meidän juttumme. Ajattelimme miehen kanssa, että alamme jatkossa viettää myös mummonmökillä enemmän aikaa. Jotta mökillä voisi olla ja yöpyä, siellä pitää tehdä hieman raivaus- ja kunnostustöitä.

Viime viikolla ajoimme mökille isolla lava-autolla ja laitoimme tuulemaan. Raivasimme mökiltä autokuormallisen romua pois ja siivosimme paikat. Kiskoimme hajoamispisteessä olevat verhotangot ja vanhat verhot pois ja asensimme tilalle uudet. Raahasimme järkyttävän painavan vanhan olkipatjan ja ikivanhan sängyn jäteasemalle ja kokosimme makuusoppeen uuden sängyn. Tuvan puolella on uudehko sohvasänky, jonka saa levitettyä. Mökille mahtuu siis nukkumaan kolme henkilöä.

Vaikka mökki on vanha ja alkeellinen, se on perushyvässä kunnossa. Rappuset olivat kuitenkin ajan myötä lahonneet, joten nikkaroimme uudet portaat kestopuusta.

Porrasremontti oli yllättävän hidasta hommaa ja siihen meni kokonainen päivä. Emme olleet muistaneet, että rappusten alapäässä on laakea kivi, ja jouduimme sen takia tekemään rakennussuunnitelman uusiksi. Tai mieshän sen teki, minä toimin vain apunaisena. Portaista tuli hienot!

Ostimme ja veimme mökille kaasujääkaapin ja kemiallisen wc:n. Mökillä on kyllä ulkohuussin ja puuliiterin yhdistelmä, mutta se ei ole enää käyttökunnossa ja odottaa purkua.

Nyt mökki on siinä kunnossa, että siellä pystyy yöpymään ja olemaan pidempään kuin vain päivän. Olikin ihanaa nukkua hämyisässä mökissä, jossa oli helteestä huolimatta mukavan viileää. Mökin sisustus on mummomainen, mutta saa toistaiseksi ollakin. Haluamme säilyttää sen hengen, jonka mummo sinne loi.

Haaveilin pitkään kauniista, valoisasta, modernista kesämökistä tai -asunnosta, jossa olisi sähköt, sisävessa ja muut mukavuudet. Nyt olen alkanut arvostaa mummonmökkiä ihan eri tavalla. On vain hyvä, että mökillä on erilaista, yksinkertaisempaa ja maanläheisempää kuin kotona kaupungissa. Saa touhuta ulkona  ja aika kuluu kivasti, kun kaiken tekeminen, vaikkapa kahvin keittäminen, tiskaaminen tai saunan lämmittäminen, on työläämpää ja hitaampaa.

Mökillä riittää kunnostettavaa vielä pitkään. Esimerkiksi keittonurkkaus pitää uusia melkein kokonaan. Haluaisin myös maalata ainakin katon vaaleammiksi niin, että puu kuultaa läpi. Mökistä tulisi paljon valoisampi. Saa nähdä, ottaako ideani tuulta siipiensä alle. Yhteisomistusmökissä on välillä vähän vaikeaa saada omia ideoitaan läpi.

Parasta mökissä on sen sijainti aivan järven rannalla, noin 15 metrin päässä järvestä. Se on ihan luksusta, sillä näin lähelle rantaa ei enää saa rakentaa. Onneksi emme ole missään vaiheessa erehtyneet purkamaan mökkiä. Järven läheisyys on meille ihan ykkösjuttu, sillä rakastamme miehen kanssa uimista ja mökillä uimme yleensä vähintään kolme kertaa päivässä.