Meinaan ratketa joka kesä riemusta, kun ihanat alppiruusut puhkeavat kukkaan. Ne ovat puolivarjoisan etupihamme upeimpia kukkijoita. Toisinaan alppiruusut saattavat jättää kukinnan väliin tai kukkia vain niukasti, mutta se on niille luontaista. Istutin pihaamme alppiruusuja seitsemän vuotta sitten ja olen pikkuhiljaa oppinut tuntemaan niiden ”sielunelämää”. Poimi tästä vinkkini alppiruusujen kasvattamiseen.
Alppiruusun kukat ovat ihania! Meinaan ratketa joka kesä riemusta, kun alppiruusut puhkeavat kukkaan. Ne ovat puolivarjoisan etupihamme upeimpia kukkijoita. Odotan niitä alkukesästä kuin kuuta nousevaa ja jaksan ihastella niitä väsymättä. Tästä pääset katsomaan viime vuoden kukkaloistoa.
Toisin kuin aiemmin kuvittelin, alppiruusujen kasvattaminen tai hoito ei ole vaikeaa – kunhan ne istuttaa sopivaan kasvupaikkaan. Sen jälkeen, kun ne ovat kotiutuneet, niiden hoitaminen on jopa yllättävän helppoa. Poimi tästä vinkkini alppiruusujen kasvattamiseen ja istuta ihania rodoja pihallesi. Pääset seuraavina kesinä nauttimaan niiden kukinnasta.
Valitse sopiva paikka
Paras kasvupaikka alppiruusulle on puolivarjoinen ja tuulensuojainen. Ihanteellisin paikka on pitkin päivää siirtyvän varjon katveessa. Huonoin paikka on auringonpaahteessa, keskellä nurmikkoa ja suojaamattomana. Hyvin tuulisella paikalla rodon lehdistä haihtuu helposti liikaa vettä. Täydessä varjossa kukinta taas jää heikoksi.
Jos pihassasi on mäntyjä, niiden alla alppiruusut viihtyvät erityisen hyvin. Ei ole sattumaa, että upeimmat alppiruusupuistot on usein perustettu harvaan männikköön. Männyn latvus päästää lävitseen sopivasti valoa eikä syvä juuristo rohmua ravinteita ja vettä latvuksen alle istutetuilta rodoilta.
Omat alppiruusuni kasvavat talon suojassa puolivarjoisalla etupihalla, jonne paistaa aamuaurinko. Päivällä ne saavat nauttia hajavalosta tai varjosta. Istutin ne alunperin tuijan kaveriksi, mutta liian suureksi kasvaneen tuijan jouduimme valitettavasti kaatamaan. Alppiruusut tuntuvat kuitenkin viihtyvän edelleen hyvin.
Istuta happamaan maahan
Alppiruusut viihtyvät parhaiten happamassa, kosteahkossa maassa. Happaman maan kasveja sanotaan myös kalkinkarttajiksi, sillä niiden kasvualustaan ei pidä sekoittaa kalkkia.
Suomen maaperä on luonnostaan hapanta, joten siinä mielessä alppiruusut ja muut happaman maan kasvit sopivat mainiosti oloihimme. Älä istuta rodoja tavalliseen kalkittuun puutarhamaahan tai -multaan. Toki ne siinäkin pystyvät elämään, mutta voivat huonosti eivätkä kukoista.
Helpoimmalla pääset, kun ostat puutarhamyymälästä valmista havu- ja rodomultaa. Lisäravinteeksi sopii mainiosti happaman maan kasveille tarkoitettu havu-rodolannoite.
Istuta rodopensas samaan syvyyteen, jossa se on ruukussakin kasvanut, kastele hyvin ja peitä juuristoalue katteella. Kysy tarkemmat istutusohjeet puutarhamyymälästä.
Yhdistele eri lajikkeita
Eri alppiruusulajikkeet kukkivat vähän eri rytmissä. Kun istutat erilaisia lajikkeita vierekkäin, saat nauttia pidemmästä kukinta-ajasta. Muutenkin alppiruusuja kannattaa yhdistää ryhmäksi, jos vain tilaa on, sillä ne viihtyvät toinen toistensa seurassa.
Meidän pihallamme on kaksi kotimaista, kestävää lajiketta, Helsinki University ja St Michel.
Helsinki University on pensaana matalampi ja sen kukat ovat syvän vaaleanpunaisia. St Michelin punaisista nupuista aukeaa ensin vaaleanpunaiset pienet kellomaiset kukat, jotka muuttuvat muutamassa päivässä lähes valkoisiksi. Pensas kasvaa kymmenessä vuodessa lähes kaksimetriseksi ja voi jatkaa kasvua vielä siitäkin korkeammaksi.
Lisää kumppanuuskasveja
Alppiruusut rakastavat havukasvien, kuten tuijien, ja muiden happamassa maassa viihtyvien pienempien kasvien seuraa. Itse olen perustanut alppiruusuille ja muille kalkinkartajille kokonaan oman kukkapenkin. Siinä on alppiruusujen lisäksi kuunliljoja, jaloangorvoja, kevätkaihonkukkia, pikkutalvioita ja varjoyrttejä.
Pikkutalvion ja varjoyrtin kaltaiset maanpeittokasvit ovat siksikin käteviä, että ne suojaavat rodon juuristoa ja edesauttavat pensaiden selviämistä kuivempinakin kausina.
Jos alppiruususi ympärillä ei kasva peitekasveja, lisää juuristoalueelle karkeaa kuorikatetta. Levitä sitä muutaman sentin paksuinen kerros rodon ympärille. Kate auttaa rikkaruohojen torjunnassa, pitää maan lämpötilan ja kosteuden tasaisena, lannoittaa ja estää roudan pääsyn syvälle.
Kumppanuuskasveista voit lukea lisää esimerkiksi Puutarha Tahvosten sivuilta.
Kokeile pensasmustikkaa
Istutin alppiruusupenkkiin joitakin vuosia sitten pensasmustikan. Sekin viihtyy happamassa maassa. Pensas on kasvanut vuosi vuodelta – en tajunnutkaan, että siitä tulee niin iso. Aluksi se tuotti vain yhden kourallisen mustikoita, mutta nykyään marjoja tulee jo ihan mukavasti. Ei niistä piirakaksi asti ole, mutta suun niillä saa makeaksi. Kyllä on mustikoiden poimiminen helppoa, kun marjoja voi napsia omalta pihalta.
Kimalaiset näyttävät olevan innoissaan sekä alppiruusun että mustikan kukista. Kimalaiset ovatkin tehokkaita mustikan pölyttäjiä ja niiden ansiosta marjoista ja sadosta tulee suurempia. Mustikan kukka on kellomainen ja alaspäin kääntyvä. Kun kimalainen kerää siitepölyä, se pitää kukasta hauskasti jaloillaan ja leuoillaan kiinni ja tärisyttää kukkaa.
Pensasmustikat ovat itsepölytteisiä, mutta ilman kimalaisten tuottamaa ristipölytystä suurin osa marjoista jäisi pieneksi. Jänikset, myyrät ja linnut ovat ihme kyllä jättäneet pensasmustikkani rauhaan.
Muista
- Kastele alppiruusua kuivina kausina, myös syksyllä. Sen juuristo on pieni ja sijaitsee lähellä maanpintaa, joten kasvi kärsii herkästi kuivuudesta.
- Lannoita rodoa happaman maan kasveille tarkoitetulla havu-rodolannoitteella. Sitä on suositeltavaa antaa kasville kasteluveteen sekoitettuna pari kertaa kuukaudessa roudan sulamisesta heinäkuun alkupuolelle saakka.
- Poista kuihtuneet kukat kukinnan jälkeen. Näin kasvin voimia ei kulu siementen tekemiseen. Tämä jouduttaa uusien versojen kehitystä ja parantaa seuraavan vuoden kukintaa.
Sinua voisi kiinnostaa myös tämä postaukseni: 10 vinkkiä avoterassin sisustamiseen.
